Juoksijan veriarvot

Verestä saadaan tietoa ihmisen terveydentilasta ja mahdollisista sairauksista. Myös erilaiset puutostilat ja tulehdukset voidaan havaita tutkimalla veriarvoja. Urheilijalle veriarvojen seuranta onkin tärkeä mittari kehon hyvinvoinnista.

Terve sydän pumppaa verta elimistöön taukoamatta. Ilman jatkuvaa verenvirtausta elintoiminnot pysähtyisivät melko nopeasti, sillä kudokset eivät selviä ilman happea ja ravinteita kovin pitkään. Aikuisella ihmisellä on verta elimistössään noin viisi litraa, josta noin 55% on plasmaa ja loput 45% verisoluja. Plasma sisältää muun muassa vettä, proteiineja, mineraaleja ja hiilidioksidia. Verisoluista valtaosa on punasoluja, lisäksi mukana on hieman valkosoluja ja verihiutaleita. Punasolut sisältävät hemoglobiinia, joka on rautaa kuljettava proteiini. Valkosolut taistelevat kehon vierasaineita kuten bakteereja vastaan ja verihiutaleet vaikuttavat veren hyytymiseen.

Veri mukana monessa

Veri kuljettaa elintärkeitä aineita, kuten ravinteita ja happea kudoksille, ja poistaa niistä solujen aineenvaihduntatuotteina syntyviä hiilidioksidia ja kuona-aineita. Liikunnan aikana lihassoluissa muodostuva maitohappo hajoaa vetyioneiksi ja laktaatiksi, jotka siirtyvät verenkiertoon ja kulkeutuvat edelleen keuhkoihin. Lisäksi veren mukana kuljetetaan hormoneita ja valkosoluja. Veren pH on tarkkaan säädeltyä ja se kuvastaa elimistön happo-emästasapainoa. Verenkiertoelimistöllä on lisäksi tärkeä tehtävä elimistön lämmönsäätelyssä. Koska veri kuljettaa lukuisia eri aineita, on veriarvoja seuraamalla mahdollista saada selville elimistössä vallitsevat erilaiset häiriötilat.

Erityishuomio rautatasoihin

Kestävyysurheilussa ehkä olennaisimmat veriarvot liittyvät elimistön rautatasapainoon. Rautaa tarvitaan elimistössä hemoglobiinin ainesosana, hemoglobiini puolestaan toimii pääasiallisena hapen kuljettajana keuhkojen ja kudoksien välillä. Ilman hemoglobiinia ei happi kulje, mikä heijastuu välittömästi myös jaksamiseen harjoituksissa ja arkiaskareissa.

Hemoglobiini kertoo, kuinka paljon veressä on rautaa (g/dl), ja hematokriitti osoittaa, kuinka suuri osa (%) veren kokonaismäärästä on punasoluja. Matalat hemoglobiini ja hematokriitti viittaavat raudanpuuteanemiaan. Hemoglobiinia on perinteisesti käytetty osoittamaan elimistön rautatasapainoa, mutta se pelkästään on melko huono mittari ja altis suurillekin vaihteluille. Esimerkiksi urheilijan anemialla viitataan tilanteeseen, jossa hemoglobiini näyttäisi olevan matala, vaikkei varsinaista anemiaa olisikaan. Tämä johtuu siitä, että urheilijalla veren tilavuuden kasvu harjoittelun seurauksena laskee hemoglobiinin suhteellista osuutta veren kokonaistilavuudesta, vaikka absoluuttinen määrä pysyisikin samana.

Lisäksi hemoglobiini kertoo heikosti orastavasta raudanpuutostilasta. On nimittäin niin, että hemoglobiiniarvo saattaa vielä olla normaalilla tasolla, vaikka todellisuudessa elimistön rautavarastot (ferritiini) olisivatkin jo aivan lopuillaan. Kun sitten rautavarastot yllättäen tyhjenevät, laskee hemoglobiini äkisti ja ollaan jo pahassa jamassa. Rautavarastoja ei tuosta vain täytetä, vaan prosessiin menee useampi kuukausi. On sanomattakin selvää, että tällainen tilanne on kaikkea muuta kuin toivottava kestävyysurheilijan kannalta, ja siksi rautavarastojen tyhjenemistä kannattaakin pyrkiä ehkäisemään riittävän ajoissa.

Hemoglobiinia parempi mittari on ferritiini, joka on raudan varastoproteiini ja siis kuvastaa elimistön rautavarastojen tilannetta. Alhainen ferritiini kielii elimistössä vallitsevasta raudanpuutteesta. Ferritiini tosin nousee tulehdustilojen yhteydessä ja on siten herkkä muiden tekijöiden vaikutuksille, joten se yksin ei välttämättä kerro koko totuutta.

Nykykäsityksen mukaan paras yksittäinen elimistön rautatasapainoa kuvaava verimuuttuja on transferriinireseptori. Transferriinireseptori on suhteessa punasolumassaan ja punasolujen muodostukseen, ja se kertoo myös punasolutuotannossa tapahtuvista muutoksista. Veren transferriinipitoisuus nousee raudanpuutteen yhteydessä, eivätkä tulehdustilat vaikuta tähän rauta-arvoon lainkaan.

Hemoglobiini ja VO2max – yhdessä vai erikseen?

Usein sanotaan, että elimistön hemoglobiinimassa olisi suorassa yhteydessä urheilijan hapenottokykyyn. Tämä siksi, että hapenottokyky riippuu paljolti siitä, kuinka paljon happea elimistö kykenee kuljettamaan veren mukana kudoksille ja kuinka tehokkaasti happi käytetään energiantuottoon. Hapenkuljetukseen puolestaan vaikuttaa, kuten edellä ja mainittiin, hemoglobiini.

Veren hemoglobiinipitoisuuden ja kestävyyssuorituskyvyn välinen yhteys on kuitenkin mutkikkaampi kuin usein luullaan. Esimerkkinä mainittakoon Iso-Britannian huippukestävyysjuoksija Stephanie Twell, joka on koko ikänsä kamppaillut heikkojen rauta-arvojen kanssa ja silti kehittynyt vuosi vuodelta.

Twellin rauta-arvoja ja kestävyyssuorituskykyä neljän vuoden ajan tarkkailleet tutkijat havaitsivat, että samalla kun juoksijan ferritiinitasot laskivat, hänen ennätyksensä paranivat (1500m vuonna 2006 4:12min ja 2010 4:02min) reilusti. VO2max ei juuri muuttunut, kuten ei myöskään suorituksen taloudellisuus, vaan kehitys johtui muista syistä, ehkäpä laktaatin poistokyvyn tehostumisesta.

Twellin ferritiinitasoja mitattiin tutkimuksen ajan kuukausittain ja arvot olivat valtaosan ajasta alle 30 g/dl (viitearvo 15-150g/dl, suositus kestävyysurheilijalle >50 g/dl). Rauta-arvot laskivat kovien treenijaksojen aikana erityisen paljon, millä ei kuitenkaan ollut suoritusta heikentävää vaikutusta. Twell on kuitenkin yksittäinen tapaus ja jatkotutkimusta tarvitaan, jotta ferritiinin merkitys kestävyysurheilussa selviäisi.

Kestävyysurheilussa  riski raudanpuutteelle

Kestävyysurheilijoilla on muuta väestöä suurempi riski matalille veren rauta-arvoille. Riski on erityisen suuri naisurheilijoilla johtuen kuukautisten mukana menetystä verestä sekä usein miehiä niukemmasta lihansyönnistä. Muita syitä mataliin arvoihin kestävyysurheilijoilla ovat mm. hien ja virtsan mukana menetetty rauta, alhainen raudansaanti, juoksussa tapahtuva jalkapohjan hemolyysi (punasolujen hajoaminen askelkontaktivaiheessa, tosin tästä tutkimus on hieman ristiriitaista), ruoansulatuskanavan verenvuoto ja mahdollisesti raudan suurentunut käyttö kasvaneen aineenvaihdunnan johdosta. Myös rauta-arvoja laskeva hepcidin on koholla kovien harjoitusten jälkeisinä tunteina.

Kestävyysurheilijoilla raudantarve on hieman normaaliväestöä korkeampi. Naisilla suositus olisi 15-25mg/vrk, miehillä hieman alhaisempi 9-20mg/vrk. Suositusten alimmat arvot sopivat kuntoilijoille, kun taas tosissaan ja paljon treenaava urheilija voi hyvin tavoitella saantisuositusten ylärajaa.

Punaista lihaa, C-vitamiinia ja korkeanpaikan harjoittelua

Raudansaanti kannattaa varmistaa syömällä kerran viikossa punaista lihaa, veri- tai sisäelinruokia, jotka sisältävät hyvin imeytyvää hemirautaa. Kasvikunnan tuotteiden ei-hemiraudan imeytymistä voi tehostaa moninkertaiseksi sisällyttämällä ateriaan C-vitamiinipitoisia vihanneksia, marjoja tai hedelmiä. Myös punajuuri sekä tummanvihreät pinaatti ja nokkonen ovat hyviä raudanlähteitä ja sisältävät muutenkin runsaasti ravinteita. Kahvin ja teen sekä maitotuotteiden nauttimista pääaterioilla kannattaa välttää, sillä ne heikentävät raudan imeytymistä.

Rauta-arvoja on mahdollista parantaa myös korkeanpaikan harjoittelulla. Korkealla ilmanalassa ympäröivän ilman happipitoisuus on merenpinnan tasoa alhaisempi, mikä stimuloi elimistön punasolutuotantoa vastaamaan entistä suurempaa hapentarvetta. Veriarvojen mukautumiseen menee kuitenkin jonkin aikaa, ja siksi vuoristoharjoittelusta saadaan paras hyöty irti, kun harjoitusjakso on yli kolmen viikon kestoinen 2000-2500 metrin korkeudessa. Aihe on kuitenkin sen verran laaja, että se ansaitsisi oman artikkelinsa, eikä siihen siksi syvennytä tässä sen tarkemmin.

Muita tärkeitä veriarvoja

Kestävyysurheilija hyötyy myös muiden veriarvojen seuraamisesta. Näitä on lukuisia eikä niihin tässä artikkelissa syvennytä sen tarkemmin. Mainittakoon kuitenkin muutama harkitsemisen arvoinen verikoe. D-vitamiininsaanti jää helposti Suomessa alhaiseksi varsinkin talvisaikaan ja jopa kesällä, jos auringossa ei oleskella tarpeeksi tai jos käyttää vahvoja suojakertoimia. D-vitamiinitasojen mittauttaminen voikin olla hyvä keino varmistaa ettei tältä osin ole puutosta. Raudanpuute aiheuttaa väsymystä, mutta voimattomuuteen voi olla myös muita syitä. Yksi tärkeä testi onkin kilpirauhasarvojen mittauttaminen. TSH ja T4V kuvastavat yhdessä hyvin kilpirauhasen toiminnan tasoa. Muita suositeltavia testejä ovat perusverenkuva, josta saadaan selville yleisimmät veriarvot, sekä lisäksi mahdollisesti munuaisten toimintaa kuvaava kreatiini ja veren rasva-arvoista kertovat kolesterimuuttujat.

Säännöllinen testaus suositeltavaa

Veriarvoja kannattaa seurata säännöllisin väliajoin, vähintäänkin muutaman kerran vuodessa. Tällä tavoin voidaan varmistaa, että elimistö on terve ja vastaanottavainen harjoittelulle. Veriarvot olisi syytä pyrkiä mittauttamaan aina vakio-olosuhteissa, mikä tarkoittaa vuorokaudenajan ja mieluiten myös näytteenottopaikan ja edeltävien päivien harjoittelun vakioimista. Näytteet olisi hyvä ottaa aamulla paastotilassa ja huolehtia edellisinä päivinä riittävästä muttei liiallisesta nesteytyksestä. Nestetasapainon vaihtelut voivat aiheuttaa suuriakin heittoja veriarvoissa, joten tämä seikka on erityisen tärkeä pitää mielessä. Myös runsas hikoilu edeltävinä päivinä saattaa laskea elimistön nestetasapainoa jos juomiseen ei muisteta kiinnittää riittävästi huomiota. Näytteenottopaikkojen välillä on eroa varsinkin näytteiden analysointimenetelmissä ja tämä johtaa erilaisiin viitearvoihin eri paikkojen välillä. Jos verikokeita teettää useassa eri paikassa, kannattaa pyytää asiantuntijan apua tulosten tulkintaan. Jokaisen kestävyysurheilijan kannattaa uhrata hetki veriarvojen tarkistamiselle, ja suositeltavaa on jutella oman lääkärin kanssa tarvittavista verikokeista ja tulosten tulkinnasta sekä mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

TAULUKKO. Muutamia veriarvoja ja niiden tulkintaa sekä viitearvot.

Lyhenne Selitys Tulkinta Viitearvot*
Hb Hemoglobiini Laskee anemioissa Miehet 134-167 g/l

Naiset 117-155g/l

Ferrit Ferritiini, kuvastaa elimistön rautavarastotasoa Laskee anemioissa Miehet 10-220 ug/l

Naiset 5-100 ug/l

S-TFR Transferriinireseptori, kuvastaa elimistön raudantarvetta Nousee anemioissa Miehet 2.2-5 mg/l

Naiset 1.9-4.4 mg/l

Hkr Hematokriitti, kertoo punasolujen osuuden veren kokonaismassasta Laskee anemioissa Miehet 39-50 %

Naiset 35-46 %

TSH Thyroid Stimulating Hormone, aivolisäkkeen kilpirauhasta stimuloiva hormoni Nousee vajaa-, laskee liikatoiminnassa 0.5-3.6 mU/l
T4V Vapaa tyroksiini, laskee vajaa- ja nousee liikatoiminnan aikana Laskee vajaa-, nousee liikatoiminnassa 9-19 pmol/l
D-25 D-vitamiini Kertoo elimistön D-vitamiinitasoista >40 nmol/l

*Viitearvot vaihtelevat hieman laboratorioittain, tässä käytetty HUSLAB:n (http://huslab.fi/ohjekirja/index.html) viitearvoja.

Julkaistu Juoksija lehden numerossa 7/2013

2 kommenttia artikkeliin ”Juoksijan veriarvot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s